Järjestö-kuntayhteistyö tarvitsee tukea vahvistuakseen

Järjestöjen ja kuntien välistä yhteistyötä on tehty Lapissa jo pitkään. Täällä on totuttu siihen, että olosuhteiden ollessa haastavat, välimatkojen pitkät ja jokaisen toimijan resurssit niukat, voimia täytyy yhdistää. Lappilainen hyvinvointi syntyy kumppanuudessa kunnan, järjestöjen, kyläyhdistysten, yritysten, oppilaitosten, Saamelaiskäräjien ja muiden paikallisten ja alueellisten toimijoiden kanssa. Lapin maakuntaohjelman, Lappi-sopimuksen, mukaan järjestöjen roolia tulee vahvistaa paikallisen hyvinvoinnin osallisuuden ja yhteisöllisyyden luomisessa. Myös maakunnalliseen järjestöstrategiaan ja sen suunnitelmaan on kirjattu kuntien ja järjestöjen suunnitelmallinen ja jatkuva yhteistyö.

Kuntien ja järjestöjen yhteistyö ei ole yhtä vahvaa tai itsestään selvää joka kunnassa, vaan se tarvitsee säännöllisesti vähän tukea ja tuuppausta pysyäkseen voimissaan. Lapissa järjestö-kuntayhteistyötä on vuosien aikana tuettu useissa hankkeissa. Myös Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys, alueen järjestöjä kokoavana verkostojärjestönä, on alueviranomaisten kanssa tukenut Lapin kuntia ja järjestöjä. Viimeisinä vuosina yhteistyön tukemiseen on pystytty panostamaan Järjestöt muutokseen yhteistyössä -hankkeen (Lapin Järjestö 2.0 hanke) toimesta.

Vuonna 2019 Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys toteutti yhteistyössä SPR Lapin piirin kanssa kuntakierroksen lähes kaikkiin Lapin kuntiin. Kilometrejä kertyi yli 3000 ja tapaamisiin osallistui yhteensä 335 henkilöä. Useimmat järjestötoimijoista edustivat tapaamisissa useampaa kuin yhtä paikkakuntansa järjestöä. Kunnissa meidät otettiin vastaan osin hieman hämmentynein tunnelmin, mutta aina myönteisesti. Joissakin kunnissa paikalle oli kutsuttu lähes koko kunnan virkamies- ja luottamusjohto ja laitettu pöytä koreaksi.

Kaikki kuntakierroksen käynnit toteutettiin samalla toteutusmallilla. Päivällä tavattiin kuntajohtoa keskustellen kunnan ja järjestöjen kumppanuuden mahdollisuuksista ja muodoista muuttuvissa rakenteissa, hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä sekä varautumisessa ja valmiudessa. Tulijaisena veimme asiantuntijuutemme, käytettävissä olevat resurssimme ja verkostomme paikallisen yhteistyön tukemiseksi.

Päivän lopuksi järjestettiin yhdistysilta kunnan ja järjestöjen paikallisten tarpeiden mukaan. Illan punaisena lankana oli järjestöjen ja kunnan välisen sekä järjestöjen keskinäisen yhteistyön edistäminen. Yhdistystoimijat ja kuntalaiset pääsivät kertomaan toiveita kunnan kanssa tehtävälle yhteistyölle. Lisäksi osallistujat kuulivat päivän kuntajohdon tapaamisessa nousseista asioista. Illan päätteeksi sovittiin yhteistyön seuraavista askeleista aikataulun ja vastuuhenkilön kera.

Kuntakierroksen jälkimainingeissa syntyi ajatus kuntakohtaisista kuntakummeista. Kunnat jaettiin työyhteisössämme kummeille, jonka tehtävänä on kummiperinteiden mukaisesti huolehtia ”lapsen kristillisestä kasvatuksesta yhdessä vanhempien kanssa.” Muun muassa Itä-Lapin kuntien kummi-tätinä näen, että nykymaailmassa kummi on kuitenkin paljon muutakin: ystävä, tukija ja tärkeä aikuinen. Tätä ajatusta voi mielestäni hyvin soveltaa myös kunta-järjestöyhteistyöhön.

Kummi-tätinä tehtäväni on aktiivisesti edistää kunnan ja järjestöjen välistä yhteistyötä, tukea kuntaa kuntakierroksen aikana käynnistetyistä prosesseissa sekä toimia järjestö-asiantuntijana kunnan miettiessä yhteistyön rakenteita ja toimintamalleja. Kuntakummi toimii myös järjestöyhdyshenkilön tukena. Kummi-toiminnan keskeinen idea on paikallisen tuntemuksen lisääminen, kun sama henkilö toimii kunnan kanssa eri yhteistyöprosesseissa. Tuttuun kummiin on helppo ottaa yhteyttä, niin järjestöjen kuin kunnan.

Melkein kaikki Lapin kunnat tavoittaneen kierroksen toteuttaminen edellytti yhdistyksemme kaikkien yhdeksän työntekijän osallistumista. Aikaa kului noin vuosi. Toimintakentän tunteva ja läsnäoleva kunta-järjestöyhteistyön tukeminen vaatii pidempiaikaista resursointia. Yhteistyö ei synny, eikä pysy yllä, vanhoista perinteistä huolimatta itsestään. Se tarvitsee “ystävää, tukijaa ja tärkeän aikuisen” rinnalleen kasvaakseen ja vahvistuakseen. Resurssien ja pitkäjänteisyyden lisäksi yhteistyön edistäminen vaatii myös innostuneisuutta molemmissa osapuolissa sekä kykyä katsoa haasteiden ja hidasteiden yli yhteisiin päämääriin.

Tämä blogi on osa valtakunnallista Järjestö 2.0 -ohjelman maakuntahankkeiden blogisarjaa.

Kiitokset tekstin työstämisessä auttaneelle lähi-työryhmälleni, erityisesti Marika Aholalle!

 

Järjestökehittäjä Tanja Sälevä, Lapin sosiaali- ja terveysturvayhdistys ry, Järjestöt muutokseen yhteistyössä -hanke.